20.9.2015

Vakava paikka

Pakina julkaistu Salon Seudun Sanomissa 20.9.2015

Kansalaiset,

tämä puhe on nauhoitettu, minulla on jalassa nyöritetyt kengät, ja jos olisin kalamies, verkkoni oli pauloitettu.

Mutta asiaan.

Hyvää iltaa!

Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava. Siksi koen velvollisuudekseni lähestyä teitä jälleen kerran.
Missään muussa Euroopan maassa vakavuus ei kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Olemme vakavoituneet nopeammin kuin muut EU-maat keskimäärin. Tilanne ei naurata yhtään.

Valtion ja kuntien murheet ovat selvästi ilonaiheita suuremmat. Positiivisuusasteemme on kaukana kilpailijoiden tasosta. Ruotsalaisella myönteisyydellä mielialamme olisi jo kunnossa.

Suomalaiset ovat mököttäneet seitsemän vuotta, yötä päivää, pyhät arjet. Näin emme voi jatkaa. Nyt on korkea aika miettiä, missä mennään. Emme pääse pakoon tosiasioita.

Kansainvälinen hilpeys on lisääntynyt viimeiset vuodet, mutta me emme ole päässeet tuohon kyytiin mukaan – emmekä pääse, ellemme tosissamme tahdo ja tee sen mukaisia toimia.

Lähivuodet ovat vaikeita. Joudumme tekemään sarjan kivuliaita kirurgisia toimenpiteitä, jos suupielet eivät muuten käänny ylöspäin. Minulla ne kääntyvät helposti niin kuin Ison-Britannian entisellä pääministerillä Tony Blairilla. Jotakuta se ärsyttää, mutta minkä ihminen ilmeelleen voi.

Olen varma, että kaikki vastuulliset suomalaiset kuitenkin haluavat lopettaa murjottamisen. Meidän tulisi nyt löytää keskinäisen syyttelyn ja ilkeyden sijaan yhteinen huumorintaju.

Teemme suuret rakenteelliset uudistukset turvataksemme komiikan tulevaisuuden. Vain sillä tavalla voimme päästä samalle tasolle kilpailijoidemme Ruotsin, Tanskan ja Saksan kanssa. Katsokaa vaikka Lidlin mainoksia, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Oman kokemukseni mukaan saksalainen miettii ensisijaisesti, miten huumori saadaan pidettyä kotimaassa. Mekään emme saa päästää tilannetta siihen, että muut nauravat meille, kun voimme tehdään sen itse.

Tiedän, että parodia ja ironia kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme käytä niitä, muutaman vuoden päästä olemme vieläkin vakavampia.

Vaihtoehtoja on tasan kaksi: joko nauretaan tai itketään ja nauretaan.

Ugh!

Ei kommentteja: